Valot

Valosuunnittelu alkaa käsikirjoituksen lukemisesta. Aluksi hahmotellaan erilaiset suuret näyttämölliset valoratkaisut, onko käytössä koko näyttämö, puolikas, vasen reuna, etuala, taka-ala, kylmä vai lämmin etuvalo jne. Ohjaajan ja lavastajien kanssa käydään käsistä läpi moneen kertaan ja mietitään erilaiset mahdollisuudet läpi, mistä suuret lavasteet tulevat, mille puolelle ne varastoidaan, mistä näyttelijöiden kulut tapahtuvat, millainen tunnelma on missäkin kohtauksessa, kuka on fokuksessa ja niin edelleen.

Kun biisilista valmstuu, alkaa biisivalojen työstö. Aluksi valomies miettii biisiä esittävää hahmoa, mikä on tämän hahmon persoona, mitä kappaleessa yritetään sanoa, muuttuuko tunnelma kappaleen aikana jne. Hahmottellaan värimaailman, liikkeet, tehosteet, iskut ja suunnitelma esitellään ohjaajalle, jonka kanssa suunnitelmaa kehitellään koko ajan eteenpäin.

Haastavin puoli valosuunnittelussa on esityspaikka. Tuntemattomaan esityspaikkaan on vaikea suunnitella mitään varmaa, jos ja kun kalustosta ei ole tietoa. Valosuunnitelma kannattaa lähettää etukäteen esityspaikan valomiehille luettavaksi, olipa se miten kryptistä tekstiä tahansa, jotta ensimmäisissä treeneissä esityspaikalla päästään suoraan asiaan.

Valojen varsinainen toteutus on myös oma rakas ja raskas puuhansa. Ensimmäisenä treenipäivänä esityspaikalla kuluu aikaa, kun kohtausvalot ja biisivalot paukutetaan valopöydän muistiin que-listaksi. Tämän jälkeen valoja kokeillaan läpimenossa ja tarvittavat viilaukset ja muutokset tehdään. Voisi sanoa, että valot eivät ole koskaan valmiit, vaan aina löytyy parannettavaa ja hiottavaa.

Harva teatterissa tai keikoilla käyvä ihminen tulee ajatelleeksi miten merkittävä osuus valoilla on koko esitykselle. Valomies käytännössä päättää kuka näkyy, missä näkyy, miten näkyy, milloin näkyy ja minkälainen tunnelma luodaan, mutta jotenkin sitä vaan unohtaa valojen merkityksen tai ei tule edes ajatelleeksi sitä, kun on niin esityksen imussa. Kai se kertoo siitä, että valot ovat juuri sopivat, kun niitä ei huomaa vaan ne sopivat juuri tähän kohtaukseen.

Teksti Noora Novitsky, valosuunnittelija 2012, 2013, 2014.