Ohjaaja

Ohjaaja on speksiproduktion sydänlihas ja suunnannäyttäjä. Hän on se, josta puhutaan, vaikka vain harva speksin nähnyt tunnistaisi hänet naamasta. Omalle speksilleen ohjaaja on äiti, isä, isoäiti ja isoisä, opettaja, mentori ja porukan henkiset kasvot. Oli se sitten spontaani intuitio tai järjestelmällinen metodi, niin ohjaaja säätää speksin taiteellisen askeleet kohti suurta Visiotaan.

Ohjaaja valitaan keväällä, pian edellisen speksin päätyttyä. Kesän ja alkusyksyn aikana ohjaaja pitää yhteyttä käsistiimiin ja hahmottelee tulevaa vuotta tuottajien ja tiimivastaavien kanssa, mutta todellinen työ alkaa vasta syksyllä näyttelijävalintojen myötä.

Ohjaajan oma tiimi on näyttelijät. Hän suunnittelee ja toteuttaa näyttelijöiden valinnat ja harjoituskauden syksystä kevääseen. Tämän lisäksi ohjaaja jatkaa yhteydenpitoa tuottajiin ja tiimivastaaviin, joiden kanssa speksikokonaisuus hahmottuu. Tämä tarkoittaa ajoittain kiivasta kokoustamista – tai ainakin sosiaalisen media käyttämistä. Ohjaajan on oltava selvillä jokaisen tiimin edistymisestä ja myös sopivasti potkittava tiimejä eteenpäin. On ohjaajasta kiinni, kuinka paljon hän on mukana tiimien toiminnassa ja kuinka paljon antaa näille vapautta.

Kuin Batmanilla on Robininsa, on ohjaajalla apuohjaajansa. Kun kutsu käy, apuohjaaja syöksyy varjoista ohjaajan apuun taltuttamaan taiteellisen vapauden ääretöntä valinnan vaikeutta tai vaikka tekemään paperitöitä ohjaajan puolesta. Loppupeleissä apuohjaajan toiminta on pitkälti taisteluparin itse sovittavissa.

Ohjaaja-apuohjaajaparin sijaan voi olla myös kaksi tasavertaista ohjaajaa. Tällöin molemmat ovat lopulta yhtä paljon vastuussa suurista linjoista, mutta kannattaa sopia tarkemmasta työnjaosta ajoissa! Ohjaajan vastuu on kieltämättä suuri ja ohjaajuus vaatii vahvaa sitoutumista, mutta tukena on paljon osaavia ihmisiä ja kaikesta selviää kysymällä ja maalaisjärjellä.

Teksti Paavo Rinkkala ja Elisa Pursiainen, ohjaajat 2014.